lauantai 30. kesäkuuta 2012

Astiahaaste


Niin, itse asiassa Kotilo haastoi lukijansa paljastamaan suosikkikeittiötarvikkeensa, mutta aamulla ja väsyneenä ja tällä päällä varustettuna yksinkertaisenkin ohjeen noudattaminen voi olla hyvin vaikeaa. Kasasin siis Oktonautin aikana keittiön senkin päälle puolen maailman astiat ja päätin, etten kasannut niitä turhaan. Joten tässä kymmenen suosikkiastiaani ja yksi suosikkikahvikone. Maljakkokin on muuten astia, kyllä vaan. Joopas on, kuten kaksivuotiaani sanoisi.




Vihreä maljakko, harmaat lautaset ja ruskeat lasit (etualalla piilossa) ovat kirpparilöytöjä. Harmaat juomalasit ovat Ikeasta, tarjotin Ivana Helsingin ja sokerikko Tonfisk Designin. Iittalaa on paljon. Steltonin kannua käytetään harvoin, mutta esineenä se on kaunis, hauskakin.

Sydäntäriipaisevaa oli jättää ryhmäkuvasta pois esim. Aino Aalto -kannu.






//T

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Vuoden ruukku


Patinoituneet saviruukut ovat huikean kauniita, eikö totta? Löysin kuvan ruukun tässä kunnossa ruukkujemmastani keittiönkaapin alahyllyltä. Enää ei harmita yhtään, ettei muutama päivä sitten kokeilemani piimäpatinointi näytä purreen parvekeruukkuihin. Rapsutan vähän rosmaariniruukusta kasvustoa ja käyn tartuttamassa patinan parvekeserkkuihin. Toimisikohan.







//T

torstai 28. kesäkuuta 2012

Nappejahan tarvii aina?


Aikoinaan mummollani oli mainio nappikokoelma, nyt olen minäkin alkanut kasvattaa omaani. Mummoni napit olivat vanhassa peltirasiassa, omani ovat yllättäen päässeet lasipurkkiin. Oi kun olisikin ylimääräinen huone, minne säilöä kaikki rakkaat värkkäysvälineet. Toistaiseksi askartelu- ja käsityövälineet kuitenkin löytyvät makuuhuoneestamme.






Iittalan ja Karhun lasipurkit löytyivät kirpputorilta pilkkahintaan. Pieni valkoinen jakkara ja hääkuvaamme kehystävät ikkunanpokat ovat myöskin vanhoja kirppulöytöjäni. Tyyny & korit on virkattu matonkuteesta.



//K

Tik Tak


Aikani kun keittiön kelloa ja tapettia katselin, alkoi riittää. Jomman kumman on lähdettävä, kellon tai tapetin, mieluiten molempien. Mieheni ei jostain syystä innostunut aloittamaan tapetointipuuhia uudestaan, se kun vaatisi mm. liesituulettimen, keittiönkaappien ja pleksin irroittamista. Tapettia on nimittäin myös keittiön välitilassa. Yksinäni en remonttihommiin viitsinyt alkaa. Mutta yhden kellon päihitän koska vaan. Kello osiin, suih suih spray-maalia kehiin ja avot! Nyt on mieli tyyni taas hetken.

Ennen

Jälkeen




//K

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Puoliväli


Jos kesä jatkuu sään suhteen tällaisena, voidaan mun puolesta hypätä suoraan keskikesästä syksyyn. Silloin ainakin saa nyhvätä sisällä ja asetella kynttilöitä hyvällä omallatunnolla.






Keitin raparperi-kanelihilloa ihaniin lasipurkkeihin ja söin mehukkaita kirsikoita. Okei, maksoin myös laskuja ja välttelin ihmisiä. Hillopurkit ovat marketista, kauniita ja edullisia. Kantta joutuu vähän ränkkäämään, mutta siihen minulla on kyllä aikaa.




//T

Puuroa vai suklaata?


Juhannus on ohi ja se tarkoittaa sitä, että yltiömäinen herkuttelu olisi jo lopetettava. Juhannuksena juhlittiin parit synttärit mm. tällaisen kalastajakakun voimin. Ei voi muuta todeta kuin, että suu kyllä haluaisi jatkaa herkuttelua, mutta järki pistää vastaan.






//K

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Sotkua


Sotkua! Huudahti tyttäreni alle kaksivuotias ystävä katsellessaan tekemiäni tauluja. Kaksi pienempää sotkua on omatekemiäni. Isompi sotku on tuliainen häämatkaltamme Thaimaasta, tekijänä herra Kozako. Tuleva taidekriitikko ehkä nyt nyrpistäisi nenäänsä, mutta taulut saavat silti toistaiseksi jäädä.





//K

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kolme karhua ja ilves


Väittäisin edelleen, etten keräile Riihimäen lasitölkkejä - noukin vain ehjät ja kohtuuhintaiset pois kuleksimasta. Suurin purkki tarttui mukaan aamun kirpparireissulta.






//T

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Korkkikorkki


Asensimme reilu vuosi sitten kotimme makuuhuoneisiin korkkilattiat korkinnäköisen muovimaton tilalle. Korkki on vähän karhea, lämmin ja pehmeä lattiamateriaali, joka sopii hyvin kotimme henkeen ja rakentamisajankohtaan. Pienet roskat ja pölykoirat maastoutuvat näppärästi makuuhuoneisiimme ruskeankirjavan korkkilattian ansiosta.

Ensimmäisestä kuvasta käy selville lapsen huoneen värit: vihreää, punaista ja keltaista (taustana toki paljon valkoista ja vähän mustaa). Huone lähti sisustumaan äidin mieltymysten mukaiseksi. Toistaiseksi mennään näillä ja myöhemmin spreijataan kaikki siniseksi. Tai mustaksi.




Korkkia löytyy myös keittiöstä. Tonfisk Designin sokerikko ja kermakko ovat alelöytöjä viiden kuuden vuoden takaa. Iittalan korkkipintainen tarjotin sopii niiden kaveriksi kuin nenä päähän. Korkkisia pannunalusia löytynee joka huushollista, niin meiltäkin.







//T

Avaimenperät


Tasaisin väliajoin hajoitan avaimenperäni. Oli se sitten mistä materiaalista tahansa, ei väistämättömältä voi ilmeisestikään välttyä. Yleensä uusi avaimenperä on löytynyt lomamatkalta tai sitten olen saanut sellaisen lahjaksi ystävältä tai sukulaiselta. Lomamatkaa tuskin on tulossa hetkeen. Sillä välin kun odotan lahja-avaimenperää saapuvaksi, saa tämä itsetehty killutin ajaa asian.





En tietenkään malttanut tehdä vain yhtä. Ehkä näille ylimääräisillekin löytyy koti.





Ohjeen näihin päällystettyihin helmiin löydät Mekkotehtaan kirjasta.

materiaalit: kierrätyskankaat, pitsi:kirpputori, emalivati: huutokauppa



//K

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Parveke auringossa


Eipä ole maailma minussa kummoista hortonomia menettänyt. Maksaruohot ja laventelin olen onnistunut pitämään hengissä, huovinkukat nuupahtivat päivässä. On se kun pitää yhtenään olla kastelemassa. Jää nähtäväksi, saanko kukkaset virkistymään seuraavaa kuvaussessiota varten. 

Saviruukut, toisin kuin kukat, ovat parhaimmillaan kulahtaneina. 







parvekekalusteet: Ikea, kasvit: Plantagen, ruukut: marketit, räsymatto: Eurokangas




//T

Keittiössä


Olen henkeen ja vereen järjestelijä, purkittaja ja siivoaja. Tavarat on joko oltava piilossa tai sitten edes siististi ja kauniisti esillä. Papukaijamerkkejä tipahtelee erikoisista oivalluksista. Näistä purkeista en papukaijamerkkiä itselleni antaisi, mutta kätevät ja silmäämiellyttävät ne nyt ainakin on. Pikkupurkit ovat vanhoja Piltti-purkkeja. Kannet ovat saaneet spray-käsittelyn. Isompiin purkkeihin olen lisännyt hieman mustaa kontaktimuovia. Jotta järjestelyaddiktin päiväuni olisi täydellinen, pääsi meto vielä töihin.





Jopa öljyn saa näyttämään paremmalta, kun se tulee kauniimmasta purkista. Tiskiaineenkin voisi ehkä siirtää johonkin lasipurkkiin.

pikkupurkit: vauvanruokapurkkeja, vaaka: kierrätyskeskus, öljyn & pähkinöiden lasipurkit: kuolinpesästä, tarjotin: kirpputori, kontaktimuovi: Etola, meto: Clas Ohlson



//K

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tarrausta osa 3


Sähköteipin lisäksi musta kontaktimuovi on osoittautunut oivaksi hankinnaksi. Lastenhuoneen hella ja nämä ovinumerot on leikattu samaisesta rullasta. Ykkösen takaa löytyy lastenhuone ja kakkosesta vessa. Kolmatta numeroa en edes lähtenyt yrittämään, sen verran vakaata kättä ja tarkkaa silmää näiden leikkaaminen vaati. Ja ne mokat kun näkyivät tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun numerot oli jo läiskäisty kiinni oveen. Onneksi vessaan mennään aina sellaisella kiireellä, että epäsiistit numeron reunat on viimeinen asia, jota jäädä katselemaan.







//K

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Tauluseinä, totta kai!


Tauluseinä ei ehkä ole ideana uniikein, mutta minunkin silmääni se miellyttää. Itse taulut ovat pitkään mukanamme kulkeneita kirppislöytöjä, jotka yli vuoden jemmaamisen ja jahkaamisen jälkeen nostettiin olohuoneen seinälle. Yhtenäinen ilme syntyi mustilla kehyksillä ja paspiksilla. Temaattista yhtenäisyyttä tästä kokoonpanosta on sen sijaan turha hakea - ulkonäkö olkoon pääasia.

Tyhjä tila on varattu valokuvalle, lapsen piirrustukselle, kauniille kehyksille, kukaties vaikka trendiposterille. Aika näyttää, millaiseksi vihdoin aloitettu tauluseinämme kehittyy. Ehdottoman ein sanon vain washi-teippiripustuksille, joita kyllä ihailen muiden seinällä, mutten osaa katsella omallani.







Tuo toiseksi alin kuvapari on suosikkini. Vasemmalla näet kaksivuotiaan nauttiman raparperipiirakkapalan jäännökset (raparperit ja muropäällys kelpuutettu, pohja todettu syömäkelvottomaksi), ja oikeanpuoleiseen tauluun heijastuu samainen kaksivuotias katselemassa suosikkiohjelmaansa Postimies Patea.




//T

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kierrätystä


Parisen viikkoa sitten piipahdimme perheen voimin lapsuudenkodissani eräässä pikkupitäjässä. Siellä käydessäni yksi lempihommistani on käydä luuhaamassa läpi kolmisen kirpputoria sekä yksi kierrätyskeskus. Uskokaa huviksenne, en koskaan palaa reissultani tyhjin käsin! Tällä kertaa matkaani tarttui läjä vanhoja vuodevaatteita. Näistä kaunokaisista aion surauttaa pienen mekon erään toisen hankintani, Mekkotehtaan kirjan, avustuksella. Äkkiseltään katsottuna ohjeet näyttäisivät olevan sen verran perusteelliset, että niillä luulisi onnistuvan. Lopputulosta odotan ainakin minä innolla.






 vanhat petivaatteet: kierrätyskeskus



//K

Kerro, kerro, kuvastin


Rottinkikehyksinen peili odotti uskollisesti ostopäätöstäni kotikaupunkini kirpputorimarketilla liki kahden viikon ajan. Näin jälkikäteen ajatellen en voi ymmärtää, miksi jätin tämän vähän vinksahtaneen kaunokaisen ensimmäisellä kerralla ostamatta. Nyt se siis on kuitenkin löytänyt uuden kodin olohuoneemme seinältä, jossa se kertoo, mikä tapetti on maassa kaunehin.






Cole & Sonin Woods-tapetti on yksi toteutunut haave kodissamme. Lepakkotuolin hankkimistakin suunniteltiin kauan ja lopulta se tilattiin Peroban nettikaupasta.




//T

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Isokenkäinen Ikeassa


Tämä mattoläjä pakotti keskiviikon Ikean-reissulla kaivamaan kännykän esiin. Etualan käsinkudottu patchwork-ihanuus, jolle kuva ei todellakaan tee oikeutta, näyttäisi hyvältä sängyn päällä tai päädyssä (seinällä siis). Toki kelpuuttaisin sen lattiallekin, jos jostain paljas läntti lattiaa löytyisi. Muistaakseni mattokasan päällä ei näkynyt kuvaushetkellä ketään, ei ainakaan jättiläistä. Vantaan Ikeassa asioivat, käykää tsekkaamassa tilanne! 






//T

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Korusäilytystä


Tykkään selvästikin koruista, etenkin kaulakoruista. Pari vuotta sitten ostin Iittalan outlet-myymälästä puun, jonka varsinainen käyttötarkoitus on minulle hämärän peitossa, meillä se palvelee korujen säilytystelineenä. Puun oksille ei tietenkään mahdu kaikki, joten seinäkoukut jakavat osan kantotaakasta.




puu: Iittala outlet, kaulakoru: Pearls For Girls, korvikset: Gina Tricot, kynttilänjalka: Ikea



//K

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Mutakakkua mintunvihreältä lautaselta


Olen kahvikissa ja sokerihiiri enkä ihan tumpelo leivontapuuhissa. Viime syksynä lihotin itseäni onnistuneesti erilaisilla mutakakku- ja brownieviritelmillä ja uskon, ettei kuvan mutakakunkaan hätäisesti googlettamalla löytynyt ohje ole lähtöisin Painonvartijoiden keittokirjasta.






Mintunvihreä lautanen on ruotsalainen ja ostettu SPR:n kirpparilta yli kymmenen vuotta sitten. Alunperin lautasia oli kaksi, mutta toinen meni rikki. Surutyö on yhä kesken. Yhtä onnettomasti kävi myös yhdelle harmaista lautasista, jotka nekin ovat made in Sweden ja löytyneet kirpputorilta. Hopeat puolestaan löytyivät muuttolaatikosta, joka pakattiin vuonna 2004 ja avattiin viime keväänä. Löytöjä voi tehdä yllättävän läheltä, kun on tarpeeksi hajamielinen ja epäjärjestelmällinen. Tykkään kovasti harmaiden ja vihreiden lautasten pintatekstuurista ja mustan Teeman ryhdikkyydestä. Kakkukin maistui.

Vakkarisuklaakakkuohjeeni löytyy täältä.


//T